16.02.2015 - Talliarvostelu (kirjoittanut Sofia VRL-12299)
Plussat ja miinukset
+Kaunis, selkeä ulkoasu
+Etusivun teksti kattava eikä liian pitkä
+Päivityksiä ja päiväkirjaa
+Ei kirjoitusvirheitä (en ainakaan huomannut)
+Kattava tallin esittely
+Hyvien kuvien etsimiseen nähty vaivaa
+Laadukkaat hevoset, myyntihevosia
+Myös hairahduksia eikä pelkkää kasvatusrotuihin jämähtämistä
+Kilpailuja
-Mark Grossin kuva ei toimi
-Kasvatus-sivulla fontin koko vaihtelee (myyntiehdot)
Sanallinen Oikein siistin ensivaikutelman luonut talli, jonka sivuja selasi mielenkiinnolla läpi. Kirjoitusvirheetöntä tekstiä oli helppo lukea, ja kauniit kuvat värittivät sivuja. Hevosia oli paljon, mutta silti jokaisen sivuilta löytyi jonkinlaista elonmerkkiä. Aivan ihanaa oli että varsinaisten kasvatusrotujen sekaan oli päässyt livahtamaan muitakin karvakorvia! Myös tuonnit, myytävät ja kasvatit plussaa! Tosiaan vain muutaman pikkuruisen ulkonäköseikan löysin, jotka omaa silmää jäivät häiritsemään.
Numero 10-
30.11.2014 - Joulufiilistä hakemassa (kirjoittanut Wuuki.)
Aamulla saapuessani tallille, pyysin tallinväkeä tulemaan aamutallin jälkeen työntekijöiden kämppälle. Olin hankkinut joulukoristeita, nyt ne lojuivat pitkin kämpän pöytiä ja osa lattialla. Aamutallin jälkeen muutkin saapuivat paikalle, ja pääsin asiaan; "Huomenta vielä kerran kaikille! Tänään meillä on edessä tallin koristelua.", Kerroin mitä kaikkea olin hankkinut, ja että vain taivas olisi rajana koristelun suhteen. Tallin väki ryntäsi töihin.
Pian tallin ovella mörähti moottorimaisesti, Mark kurvasi mönkijällään tallin pihaan ja huikkasi "Toin ne havut, jotka pyysit!"
"Kiitos Mark! Hakisitko vielä ne kuuset?" - ja lähetin lentosuukon. Sain Markilta nyökkäyksen, ennekuin mies katosi nurkan taakse.
Ajoin mönkijän tarhojen luokse, ja rupesin heittämään havuja tarhoihin. Markin saavuttua kuusten kanssa, vein toisen kuusista työntekijöiden kämpän pesuhuoneeseen kuivumaan ja toisen nostimme Markin kanssa, traktorin avulla pystyyn tallin edustalle ulos, omaan jalustaansa (tästä jäi siis ulkokuusi, noin 2,5m korkea!). Illan vilakassa koristelimme kuusen yhdessä. Päätin jättää vielä jouluvalojen laittamiset huomiselle.
Hoidimme myös päivän aikana perus tallihommat, ettei ne tosiaan unohtuneet ja iltahommat ennen hevosten sisälle ottoa.
29.09.2014 - Nean kanssa maastoon (Nipa & Raipe pääsee maastoon), ratsastajina Wilma Gross (Wuuki.) & Nea Gross.
Tänään aamulla saavuimme tyttäreni Nean kanssa varhain tallille. Saimme aamutallin tehtyä ja ponit/hevoset vietyä ulos, jonka jälkeen Nea haki Nipan ja minä kipaisin kakkostallista Raipen. Ulkona olevalla hoitopuomilla harjailimme ratsut, varustettiin ja kypärät päähän.
Nean pyynnöstä suuntasimme läheiselle pellolle, alkuveryttelimme samalla ratsumme. Pellolla Nea sai Nipan nostamaan ravin hyvin sujuvasti, ja ravi myös pysyi. Nea ratsati pellonlaitaa pitkin, käänsi tamman voltille, ja kaula taipui kauniisti muotoon. Nea nosti laukan, mutta Nipa takkuili vastaan. Periksi ei anneta, Nea nostatti laukan. Me seurasimme Raipen kanssa perässä, ravaillen, volttien ja ympyröiden jälkeen nostin laukan ja harjoittelimme hieman askeltenvaihtoja.
Pelleilymme jälkeen suuntasimme metsäpolulle, kohti vaellus reittiämme. Etenimme hitaasti, välillä otimme ravi- ja laukkapätkiä. Vuoren juurelle saavuttuamme, päätimme käydä paistamassa makkarat laavulla, kuumaa kaakaota juodessamme, ulkoa kuului kamala rysähdys ja pamahdus. Kiiruhdimme ulos, mutta Nipa oli tiessään, riimunnaru oli napsahtanut rikki, huuteluista huolimatta tammaa ei näkynyt, eikä kuulunut. Raipe luimisteli hermostuneena. Laavun takana oleva suuri kuusi oli nähtävästi katkennut ja tippunut maahan. Nea nousi Raipen satulaan ja talutin huudellen Nipaa. Soitin Markille kotiin, olisiko tamma mahdollisesti rynnännyt kotiin, mieheni lupasi ilmoittaa, jos näkyy. Kävelimme takaisin tallille päin. Pellolle päästessämme, Nipa hirnahteli keskellä peltoa. Komensin Neaa viemään Raipen tallille, ja hakemaan isänsä autoineen. Nipa ontui etustaan, mutta muuten päällisin puolin tamma näytti olevan kunnossa. Riisuin tammalta varusteet pois, rauhoittelin ja katselin vielä koko ponin läpi. Jalkaa tutkiessani löysin melko pahan näköisen haavan. Pian Mark saapui paikalle. Lastasin ponin autoon ja ajoimme tallille. Matkalla olin soittanut eläinlääkärille, joka pyyti meitä tulemaan suoraan asemalle.
Eläinlääkäriasemalla pääsimme heti sisälle, poni meni suoraan kuvattavaksi. Odottelimme ja odottelimme, aika tuntui pitkältä ja Nea oli todella huolissaan, kyyneleet valuivat tytön silmistä. Yritin rauhoitella tytärtäni. Eläinlääkäri tuli paikalle ja sanoi kaiken olevan ok, ponilla olisi vain kipeä ja melko syvä haava jalassa. Eläinlääkäri tikkasi jalan, sekä määräsi varmuudelta antibiootit ja rasvaa jalkaan, hoito-ohjeetkin saimme. Matka kotiin alkoi. Tallilla tytöt olivat onneksi jo vieneet heinät ja vettä karsinaan, tamma pääsi suoraan pesun jälkeen karsinaan lepäilemään.
02.09.2014 - Tuntilaisia käymässä. kirjoittanut Wilma Gross (Wuuki.)
Saavuin aamulla tallille, tallitytöt olivat parhaillaan viemässä kakkostallin asukkaita ulos, tarhauksiin. Suuntasin päätallille hakemaan poneja, karsinoista kurkisteli yksi toisensa jälkeen ja sain aamutoivotuksetkin samalla.
Lucan karsinassa käytiin jo mellakkaa, ulos kaivattiin ja vauhdilla. Nappasin riimun ja riimunnarun käteeni, astuin karsinaan. Pujotellessani riimua päähän, rapsuttelin oria samalla. Luca hörähteli rentoutuen, ori seurasi minua kuin hai laivaa. Pysähdyin Kassun karsinan kohdalla, tämä poika vain mutusteli heinän kortta parhaillaan hyvin tyynenä. Pujottelin riimun ja kiinnitin riimunnarun. Pojat seurasivat minua erittäin kiltisti tarhauksille, ja ongelmitta sain pojat tarhaan.
Palasin tallille hakemaan lisää poneja, pian sain kaverikseni Markin ja Nean. Neppis hoiti shetlanninponit yksitellen tarhauksiin, minä ja Mark isommat ponit. Nopeasti ponit olikin jo viety tarhauksiin ja aloitin aamuheinien viennin. Homman teki käteväksi meidän oma mönkijä ja korkealaitainen peräkärry. Heinät oli jaettu tuossa tuokiossa.
Yhdeltätoista piti tallille saapua muutama tyttö ratsastustunnille. Puoli yhdeltätoista parkkipaikalle kaarti vanha -90 luvun escort, rämisevä ja koliseva, ruosteinen escort nytkähti pysähtyessään. Autosta nousi neljä nuorehkoa kikattavaa naisen alkua ja yksi tupakkaa polttava, reilusti yli kahdenkymmenen oleva mies, auton kuljettaja. Tallikoirat säntäsivät nurkille haukkumaan, pitäen hienovaraisen välin tulijoihin (noin viisi (5) metriä). Naurahdin niin sanotuille vahtikoirilleni, mutta komensin poikia olemaan hiljaa. Neljä nuorta naisenalkua suuntasivat kanssani talliin, kun Mark jäi rupattelemaan kuljettajan kanssa autoista.
Haimme tallista neljän ponin harjapakit, tytöt olivat löytäneet tarhoista itselleen mieleiset ratsut. Marjut halusi ottaa suomenhevostamman, Raipen. Reetta sanoi haluavansa haasteellisemman ponin, joten ehdotin Feliaa ja Reetta nyökkäsi. Leena halusi Karkin. Olga oli ensi kertaa paikalla, joten ehdotin helpompaa, meidän oldenburg Milaa.
Haimme hevoset ja ponit tarhoista, tytöt saivat itse taluttaa ja hoitaa kaiken alusta loppuun - autoin, sen mitä tytöt tarvitsivat. Pian kaikki olivat saaneet ratsunsa hoidettua ja varustettua. Suuntasimme kentälle. Ohjasin kaikki neljä menemään keskihalkaisijalle riviin. Autoin tyttöjä kipuamaan selkään, ja siirryin sivummalle. "Nyt, lämmitelkäähän pari ensimmäistä kierrosta löysin ohjain ja tutustukaa hieman ratsuunne.". Karkkia oli hieman hankala alkuun saada tekemään kaikki pyydettävä, eikä helpompaa ollut Reetalla ja Felialla. Tammat olisivat mieluummin jääneet syömään kentän laidasta sojottavia heinän korsia, kuin keskittyä kiertämään kenttää. Raipe ja Mila nauttivat tekemisestä, ja selässä olevat ratsastajat huokuivat jännitystä. "Reippaammin! Ja ryhtiä, tytöt." - huikkasin kentän keskeltä. Maiskutuksia kuului ja pohkeita annettiin, "Nostakaa harjoitusravi tuolta kulmasta pitkälle sivulle ja jatkatte vielä toiselle pitkälle, toisen pitkän sivun jälkeen kevennätte takaisin käyntiin. Ja muistakaa, pidätte sen ravin, ette luovuta." - Kokeneimmat kaksi aloittivat, mutta tammat olivatkin päättäneet, ettei tyttöjä tänään päästetä helpolla. Karkki nosti laukan, josta kevensi kerralla käyntiin. Feliaa ei saanut edes nostamaan raviin, aina oli juuri nostamassa, mutta kevensi heti käyntiin. Olga ja Marjut saivat hevosensa harjoitusraviin ja istunta oli osittain onnistunutta, neuvoin heitä keskittymään istuntaansa, "Toista, ylös, alas, ylös, alas. Pian se menee rutiinilla." - tytöt toistivat ensin ääneen ja pian mielessään. Istunta rupesi sujumaan pikku hiljaa. Parin yritys kerran jälkeen myös Reetta ja Leena saivat poninsa nostamaan raviin, tyttöjen kyyti oli pomppuista, mutta ilmavaa.
Toistoja tehtiin pari kertaa, mutta pian ratsut tuntuivat tylsistyneen, joten pyysin ratsastajia tekemään voltteja ja ympyröitä, rata leikkauksia ja suunnanvaihtoja. Tunnin lopuksi käskin ratsastajia ohjaamaan ratsunsa tallin pihalle, kipaisin tarhasta Lucan ja harjasin, puin suitset, laitoin kypärän päähän ja kiipesin selkään. "Tehdään loppu tunti maastossa, otetaan pieni esterata ja loppuverryttelyt, ok?" - tytöt nyökkäsivät. Suuntasin Lucan kanssa kärjessä kohti maastoeste pätkää. "Pian saavumme meidän maastoesteradalle, joissa myös Marjut ja Olga voitte hypätä, olemme asettaneet ne alle 50cm korkeiksi, joten teidän ratsunne suurinpiirtein loikkaavat kevyesti ylitse. Nostamme raviin ja heti laukkaan. Seuratkaa.", saavuttuamme esteradalle (joiden korkeus hipoi 50cm). Aloitin ensimmäisenä, kokeneimmat seurasivat perästä, kevensin ja käänsin Lucaa hieman sivummalle. Seurasin tyttöjä, "Hienoa, hienoa", tytöt suorittivat radan hienosti, pieniä korjaamisia tietenkin, mutta ensikertalaisiksi sujui mainiosti. Ratsastimme lyhyen maastopätkän loppuun, jossa otimme loppuverryttelyt.
Tallilla tytöt riisuivat varusteet ja harjailivat ratsunsa. Veimme ponit ja hevoset tarhoihin, ja putsailimme lopuksi varusteet. Jutustelessamme vielä ratsastusreissusta, miehet saapuivat kova äänisesti nauraen ja kertoen jutun myös meille. Nauroimme kaikki. Kiittelin vielä tyttöjä ja toivotin heidät uudelleen tervetulleiksi! Pian tuo samainen rämisevä escortti pyyhelsi savun saattelemana tietä pitkin.
16.07.2014 - Ratsastamassa vieraan hevosta, Wuuki tarinoi
Olen käynyt kolmena päivänä tällä viikolla ratsastamassa vieraan tallin hevosta, Vellamoa. Hienoa huomata, miten voikaan eläimet olla erilaisia ja jokainen käyttäytyy tavallaan. Sain mahtavan kokemuksen ja toivoisin tulevaisuudessa käyväni uudelleen kokeilemassa jonkun toisen hevosta tai ponia. Upeita päiviä kaikki!
ulkoasu © VRL-02116 / Otsikon kuva © Tiia T.