KUTSUMANIMI | Raipe | KASVATTAJA | Nurisijat, Gibran VRL-10464 |
ROTU, SKP | Suomenhevonen, tamma | OMISTAJA | vrt Wuki, Wuuki (VRL-13582) |
SYNTYMÄAIKA, IKÄ | 12.04.2013, 16v | REKISTERINUMERO | VH14-018-0677 |
VÄRI | Rautias | PAINOTUSLAJI | Koulupainotteinen |
SÄKÄKORKEUS | 159cm | KOULUTUSTASO | Helppo A |
Kantakirjalausunto, Toukokuu 2015
16 + 16 + 18 + 16 = 66p, KTK-III
Perinteen Räätikänplant, tuttujen kesken Raipe, on rento, tasapainoinen tamma. Laitumelta noutaessa tamma ravaa paikalle kevein askelin, hirnahdellen ja pysähtyen juuri nenäsi eteen, usein laskee pään syliiin ja vaatii rapsutuksia. Raipe on usein muiden hevosten seurassa sivusta seuraaja, mutta ei kuitenkaan "yksinäinen susi". Riimun ja riimunnarun laitto sujuu käden käänteessä, eikä taluttaminen mene sen huonommin sillä Raipe seuraa mielellään ihmisiä.
Hoidettaessa Raipe osaa odottaa aloillaan suht hienosti, välillä aika tahtoo vain käydä pitkäksi ja jotain täytyisi saada aikaan. En ole kokenut vielä näiden vuosien aikana mitään ongelmaa hoitotoimenpiteissä, harjaamiset, kavioiden putsaukset, kengitykset, suitsien laittamisessa ja satuloinnissa ei ole ilmennyt ongelmia. Lastaaminen autoon sujuu, mutta kärryyn Raipe ei nouse, askel takalevylle ja etuset on ilmassa - Olemme yrittäneet useita kertoja, mutta jokin trauma tuntuu kaihertavan korvien välissä. Matkustaminen autossa on ainakin kameroiden mukaan mennyt suhthyvin, pitkät matkatkaan eivät ole aiheuttaneet suurta huolenaihetta. Mutta kun mennään eläinlääkärille ja aseman käytäville, niin kyllä tammasta löytyy uusia ulottuvuuksia - Ei ihan mieleisiä paikkoja tammalle ole. Perustarkastukset sujuu hyvin, mutta isommissa operaatioissa joudutaan rauhoittamaan tai nukuttamaan.
Raipe muuttuu kentällä kunnon tykiksi, askeleet ovat lentävän kevyitä ja tekee mitä pyydetään. Ei pistä hanttiin, mielistelee ratsastajaansa, siinä toivossa, että herkkuja satelee. Niinhän niitä sitten sateleekin, herkkuja nimittäin, pitäähän se rouva palkita hienosta työstä.
Maastossa Raipe on kaahari, vauhtia ei puutu. Usein saa vähän jarrutella, jotta hitaammat eivät jää liian kauas. Raipe sopii vetäjäksi, taikka sitten hännille, jotta ei ryntäile omia menojaan.
i. Riitasointu HUI KTK-II sh, rt, 160cm (VH12-018-0948) |
ii. † VIR MVA Ch Riitamaan Ristinolla KRJ I, KTK II, YLA2 sh, prt, 155cm (VH04-018-3563) |
iii. † VIR MVA Ch Raadelman Yksinolla SUP-V, KTK I, KRJ I, ERJ II, SLA-I*, YLA1 sh, rt, 150cm (VH02-018-4180) |
iie. † VIR MVA Ch Sateen Ruutina Supreme Champion, KTK II, SLA I, YLA2 sh, rt, 153cm (VH03-018-6750) |
||
ie. † VIR MVA Ch Pikantin Josiina KRJ I, KTK III, YLA2, SLA II sh, vrt, 156cm (VH04-018-7219) |
iei. Hämypuron Joonatan sh, vkk, 153cm (VH04-018-7033) |
|
iee. VIR MVA Ch Hannan Lilja SLA I, YLA1, ERJ I, KRJ II sh, vprt, 155cm (VH04-018-5690) |
||
e. Västerbyn Ainutlaatuinen KTK-II, KRJ-II sh, rn, 157cm (VH12-018-0792) |
ei. † Puuha-pete HUI KTK-III sh, rt, 156cm (VH11-018-0091) |
eii. † VIR MVA Ch Viehättävän Pokerinaama YLA2, ERJ-III, KRJ-I sh, prt, 158cm (VH06-018-1754) |
eie. † VIR MVA Ch Viehättävän Kuu-Jee KRJ I, YLA2, KTK-III sh, rn, 154cm (VH06-018-1096) |
||
ee. Västerbyn Esteri sh, rt, 159cm (VH05-018-4858) |
eei. Sannin Vekseli SLA-III, KRL-III, YLA2, KERJ-III sh, tprt, 155cm (VH04-018-2134) |
|
eee. † Kimovaaran Särmä VH04-018-3627 |
Katso kattavampi sukuselvitys!
ori Wukin Honda
|
tamma Wukin Kaasuvaijeri
|
ori/tamma Varsan nimi
|
KRJ (29 sij. - 6 voittoa)
27.05.2014 Breawa, Helppo B, 1/48 |
Muut (+ CUPit)
01.06.2014 Marike, ERJ, 60cm, 6/40 |
Tänään ruokani oli tullut ihanasti ajoissa, ei se yleensä myöhässä tule, mutta nyt se oli jo aika paljonkin ajoissa. Tietenkin tähän oli koirahaudattuna. Omistaja aikoi siis ratsastaakin ajoissa. Varusteet oli karsinani edessä ja minut tietenkin kiinnitettiin riimulla kiinni. Hoitaminen kävi minulle hiukan pitkäksi niin päätin availla solmua, jonka Wuuki oli hienosti tehty. Vetosolmu oli siitä kiva, että opin joskus sen aukaisemaan ja nyt se aukeilikin jo vähän väliä. Paitsi silloin, kun nyin narua väärästä kohtaa. Satulavyötä kiristäessä päätin ihan vain uhkaillakseni laittaa korvat ihan luimuun ja katsoa Wuukia. Ikävä kyllä hän ei pelkää minua, ei sitten yhtään. Wuuki talutti minut kentälle, jossa alkoikin kouluratsastuksen harjoitteleminen. Aluksi oli todella rentoa, sai kävellä ja näytinkin ehkä hiukan laiskanpuoleiselta, mutta ensimmäisien apujen jälkeen olin hereillä kokoajan. Tuntin jokaisen pidätteen ja eteenpäin kehotuksen, käännöksistä puhumattakaan. Menin reippaasti, erittäin hienoin askelin, vaikka välillä olisikin tehnyt mieli hidastaa ja laiskotella, jätin sen mielipiteeni omaksi tiedokseni ja jatkoin reippaasti. Ilmeisesti Wuuki oli tyytyväinen suoritukseen, koska sain ihanan paljon rapsutuksia. Karsinaan palatessa sain vielä herkkujakin. Mikä parasta pääsin loppupäiväksi tarhailemaan.
Vihdoin ja viimein sain Raipen siihen kuntoon, että kehtaisin rouvaa viedä näytille. Ilmoittautuminen laitettu, ehkä nipinnapin ehdittiin mukaan. Tämän kunniaksi päätin palkita Raipen ja viedä tamman maastoilemaan.
Varusteita kantaessani hoitopuomille, aurinko aikoi vihdoin siristää pilven takaa. Hain Raipen riimunnarun, ja lähdin kävelemään kohti tarhauksia, Raipe ravasi parhaillaan tarhausta ympäri ja hirnahteli kimakasti, muutkin hevoset ja ponit innostuivat, osa nautti auringon tuomasta lämmöstä. "Raipee!", vihelsin perään. Tamma asteli paikalle, hirnahdellen, rapsuttelin ja ojensin palan porkkanaa "Lähdetäänkö tyttöseni maastoon?", tamma hörähti aivan kuin hyväksyen ajatuksen. Napsautin lukon riimuihin ja talutin tamman ulos tarhasta, Raipe odotti aloillaan sen aikaan, että sain suljettua portin. Hoitopuomilla harjailin ja kävin kaviot läpi. Varusteet päälle ja menoksi.
Noustessani satulaan, Mark ja Nea saapuivat paikalle - huikkasimme molemmat kädenheilautuksin ja lentosuukoin. Maiskautin, ja suuntasimme kohti rantaa. Alkuveryttelyjen jälkeen nostin raviin, harjoittelimme samalla hieman koottua- ja harjoitusravia. Kiersimme rannan vierellä menevää maastoreittiä. Eilisen myrskyn aiheuttamat tuhot pistivät meidät kiertämään/hyppäämään puunrunkojen yli. Raipe nautti päästessään laukkavaiheeseen, ja sitä vauhtia riitti, jouduin todellakin pidättämään tammaa. Peltojen lähestyessä näköpiiriimme, hidastin raviin, mutta pian Raipe teki totaalisen pysähdyksen ja alkoi peruuttaa korvat luimussa. Rauhoittelin ja kannustin kuitenkin päättäväisesti tammaa liikkuumaan eteenpäin, askel askeleelta Raipe eteni. Saavuttuamme peltoaukealle, selvisi minkä vuoksi tamma arasteli - nimittäin pellolla käyskenteli neljä peuraa. Seurattuamme hetken peurojen tekemistä, samalla rauhoitellen Raipea, pääsimme jatkamaan matkaa. Loppu matkamme sujui mutkitta ja tallille päästessämme, oli jo takamukseni aivan puutunut. Laskeuduin satulasta, vein tamman puomille ja laitoin tarhakuntoon.
Varusteet vein paikoilleen, sekä heinät hevosille.
Tänään aamulla saavuimme tyttäreni Nean kanssa varhain tallille. Saimme aamutallin tehtyä ja ponit/hevoset vietyä ulos, jonka jälkeen Nea haki Nipan ja minä kipaisin kakkostallista Raipen. Ulkona olevalla hoitopuomilla harjailimme ratsut, varustettiin ja kypärät päähän.
Nean pyynnöstä suuntasimme läheiselle pellolle, alkuveryttelimme samalla ratsumme. Pellolla Nea sai Nipan nostamaan ravin hyvin sujuvasti, ja ravi myös pysyi. Nea ratsati pellonlaitaa pitkin, käänsi tamman voltille, ja kaula taipui kauniisti muotoon. Nea nosti laukan, mutta Nipa takkuili vastaan. Periksi ei anneta, Nea nostatti laukan. Me seurasimme Raipen kanssa perässä, ravaillen, volttien ja ympyröiden jälkeen nostin laukan ja harjoittelimme hieman askeltenvaihtoja.
Pelleilymme jälkeen suuntasimme metsäpolulle, kohti vaellus reittiämme. Etenimme hitaasti, välillä otimme ravi- ja laukkapätkiä. Vuoren juurelle saavuttuamme, päätimme käydä paistamassa makkarat laavulla, kuumaa kaakaota juodessamme, ulkoa kuului kamala rysähdys ja pamahdus. Kiiruhdimme ulos, mutta Nipa oli tiessään, riimunnaru oli napsahtanut rikki, huuteluista huolimatta tammaa ei näkynyt, eikä kuulunut. Raipe luimisteli hermostuneena. Laavun takana oleva suuri kuusi oli nähtävästi katkennut ja tippunut maahan. Nea nousi Raipen satulaan ja talutin huudellen Nipaa. Soitin Markille kotiin, olisiko tamma mahdollisesti rynnännyt kotiin, mieheni lupasi ilmoittaa, jos näkyy. Kävelimme takaisin tallille päin. Pellolle päästessämme, Nipa hirnahteli keskellä peltoa. Komensin Neaa viemään Raipen tallille, ja hakemaan isänsä autoineen. Nipa ontui etustaan, mutta muuten päällisin puolin tamma näytti olevan kunnossa. Riisuin tammalta varusteet pois, rauhoittelin ja katselin vielä koko ponin läpi. Jalkaa tutkiessani löysin melko pahan näköisen haavan. Pian Mark saapui paikalle. Lastasin ponin autoon ja ajoimme tallille. Matkalla olin soittanut eläinlääkärille, joka pyyti meitä tulemaan suoraan asemalle.
Eläinlääkäriasemalla pääsimme heti sisälle, poni meni suoraan kuvattavaksi. Odottelimme ja odottelimme, aika tuntui pitkältä ja Nea oli todella huolissaan, kyyneleet valuivat tytön silmistä. Yritin rauhoitella tytärtäni. Eläinlääkäri tuli paikalle ja sanoi kaiken olevan ok, ponilla olisi vain kipeä ja melko syvä haava jalassa. Eläinlääkäri tikkasi jalan, sekä määräsi varmuudelta antibiootit ja rasvaa jalkaan, hoito-ohjeetkin saimme. Matka kotiin alkoi. Tallilla tytöt olivat onneksi jo vieneet heinät ja vettä karsinaan, tamma pääsi suoraan pesun jälkeen karsinaan lepäilemään.
Tänään kävelin tallin pihalla ja pohdin kenet liikuttaisin. Raipe hirnahteli ja kuopsutteli etusellaan laitumella. Kipaisin tallista Raipen riimunnarun ja kävelin laitumen vierelle, menin laitumelle ja yhtäkkiä kaikki tytöt pyörivät ympärillä. Raipe herppaantui ja rupesi komentelemaan nuorempiaan. Rauhoittelin rouvaa ja laitoin riimunnarun Raipelle, talutin tytön ulos laitumelta ja suljin portin takanani.
Päätin hyvän kelin kunniaksi hoitaa toimenpiteet ulkona, joten kävin hakemassa harjapakin, satulan ja suitset tallista, vein ne Raipen viereen ja laskin puomin päälle. Raipe haisteli innoissaan varusteitaan ja hirnahteli kimeästi. Harjailin tyttöä pitkin vedoin. Varusteet laittelin rauhassa ja kohta Raipe olikin valmis lähtöön. Kypärä päähän ja menoksi.
Ohjista kiinni ja talutin Raipen pois puomin edestä. Käskin Raipea odottamaan, että pääsen selkään. Kipusin satulaan, jalat jalustimille. Annoin pohkeita, suuntasimme maneesin taakse menevälle maastoreitille. Alkukäyntien jälkeen otin hieman harjoitusravia. Otin laukkapätkän, ja noin 2km päästä saavuimme maastoreitin este pätkälle, puunrunkoja makasi pitkällään. Eihän niillä korkeutta ollut, mutta Raipe nautti 20cm pienistä loikista. Isommat kierrettiin.
10km Lenkki kierrettiin, matkalla kohdattiin pari ukkometsoa. Ne olivat hieman jännittäviä eläimiä, mutta Raipe oli reipas ja rennolla mielellä menossa.
Tallille päästessä Raipe alkoi jo näyttää väsymisen merkkejä, enemmän laukkapainotteinen retki kun oli. Riisuin varusteet Raipelta, päätin pestä Raipen, oli sen verran hikinen rouva. Nautti koko ajan ja oli onnellisen näköinen. Lopuksi palkitsin rouvan aherkuilla, jotka nautti irrallaan, Roope meinasi tulla ryöstämään herkut, mutta sai kyllä Raipelta kyytiä. Talutin riimusta Raipen takaisin laitumelle nauttimaan kauniista päivästä ja vihreästä heinästä, etenkin raikkaasta vedestä.
Seisoin maneesin reunalla, kun Wilma talutti ratsuaan paikalle. Ohjasin parin keskelle ja käskin nousta satulaan. Halusin seurata alkuun ratsukon yhteispeliä, joten annoin lämmitellä pari kierrosta. Kierrosten jälkeen Raipe oli edelleen todella jäykkä ja muotoon taivuttaminen tuotti ratsastajalle suuria ongelmia. "Enemmän voltteja ja ympyröitä, pistä tamma taipumaan. Käytä kehoasi." - komensin. Pian Raipe rentoutui, ja pääsimme vihdoin asiaan. Wilma oli toivonut, että harjoittelisimme enemmän avotaivutuksia, joten siirryimme niihin. Wilma ohjasi ratsuaan hienosti, mutta edetessä eteenpäin, ratsastaja käytti aivan liikaa sisäohjaa, ja Raipe alkoi "valumaan" ja pian ulkouran puoleinen lapa oli uran kohdalla. Pyysin Wilmaa aloittamaan alusta, tekemään saman liikkeen uudelleen, muutaman toiston ja avustuksen jälkeen, ratsukon avoväistö näytti siistiltä ja paljon paremmalta. Siirryimme tästä vastalaukan harjoitteluun. Ensin parivaljakko menivät myötälaukassa, josta käskin aloittaa serpentiineillä ja kiemurauralla, jotta näkisin miten tämä sujuu. Tämän tehtävän ratsukko suoritti hienosti, joten siirryimme eteenpäin, käskin Wilmaa ratsastamaan kokoympyrälle vastalaukassa, asento satulassa oli liian nojautunut sisälle, että hevonen ei ollut ollenkaan tasapainossa ja kevensi raviin. Käskin ratsukon ottaa uusiksi, ja kehoitin Wilmaa keskittymään ohjiin ja istuntaan. Tällä kertaa ratsukko selviytyi tehtävästä paremmin, mutta kehoitin harjoittelemaan tätä enemmän. Ennen loppuveryttelyjä pistin ratsukon harjoittelemaan lisättyä ravia, joista en osannut löytää sen suuremmin sanomista, tottakai lisäharjoittelu olisi hyvästä. Loppuveryttelyt parivaljakko sai hoitaa maastossa, sillä uusi ratsukko oli saapumaisillaan maneesiin.
2v - 12.06.2013 3v - 12.07.2013 4v - 12.10.2013 5v - 12.01.2014 |
7v - 12.07.2014 8v - 12.10.2014 9v - 12.01.2015 10v - 12.04.2015 |
12v - 12.10.2015 13v - 12.01.2016 14v - 12.04.2016 15v - 12.07.2016 |
17v - 12.01.2017 18v - 12.04.2017 19v - 12.07.2017 20v - 12.10.2017 |
21v - 12.01.2018 22v - 12.04.2018 23v - 12.07.2018 24v - 12.10.2018 25v - 12.01.2019 |
26v - 12.04.2019 27v - 12.07.2019 28v - 12.10.2019 29v - 12.01.2020 30v - 12.04.2020 |
VIRTUAALIHEVONEN ** ulkoasu © VRL-02116 ** otsikon kuvan © Tiia T. **